Pesosten matkassa

Kirjoittelen tässä tätä kirjoitusta siestan aikana väliaikaisen asuntomme parvekkeelta. Ollaan nyt asuttu Espanjassa kaksi viikkoa ja se onkin ollut monella tapaa värikästä aikaa. Ihmeen paljon voi asioita tapahtua lyhyessä ajassa. Kulttuurieroihinkin ollaan saatu tutustua jo heti alkuunsa enimmäkseen hyvässä mielessä, mutta myös hämmentäviä hetkiä ollaan saatu kokea. Yksi suurimpia muutoksia tässä alussa on ollut se, kun ollaan totuttu käyttämään päivä mahdollisimman tehokkaasti ja jokainen minuutti hyödyksi. No täällä se ei ole onnistunut ja ollaankin pikkuhiljaa opeteltu siestakulttuuria. Ensimmäisinä päivinä koitimme lähteä hoitamaan asioita ja tekemään kaikkea iltapäivisinkin, mutta huomasimme, että on aivan liian kuuma sekä monet paikat ovat kiinni. Nyt ollaan enimmäkseen tultu päivällä kämpille syömään, lepäämään ja nukkumaan. Se on kyllä tehnyt hyvää. Pelkästään oleminen ja lepääminen on ainakin omalle luonteelleni aina ollut vaikeaa. Yksi asia, missä koimme suurta kulttuur...

Pojat löysivät oman palmun Matkalla... Kirjoittaessani tätä tekstiä olemme matkalla Espanjan pohjoispuolelta kohti San Javieria. Salainen haave oli sisimmässäni, että ajaisimme yhdellä "rysäytyksellä" Saksasta Espanjaan. Niinhän siinä sitten kävi, että ajoimme pieniä ruoka- ja huoltotaukoja lukuunottamatta yhtä soittoa Saksan Travemundesta Espanjan pohjoisosiin. Laivamme Helsingistä Saksaan lähti tiistaina iltapäivällä ja perillä Travemundessa olimme keskiviikkona n. klo 21.30. Lapset kävivät juuri sopivasti yöunille, joten meidän oli tosi helppoa ajaa Saksan suurilla monikaistaisilla valtateillä läpi yön. Käytimme kaiken ajan hyödyksi siten, että kun toinen halusi levätä, niin toinen hyppäsi rattiin. Itse en kovin paljoa pidä yöaikaan ajamisesta, se tuntuu minusta jotenkin ahdistavalta kun auto sukeltaa pilkkopimeässä eikä pysty ennakoimaan esimerkiksi jos vaikka jokin eläin hyppäisi eteen. Saksassakin peura-varoituksia oli pitkin matkaa. Se miksi päädyimme lapsiperhee...