Pesosten matkassa

Haluan jakaa teille erään aika henkilökohtaisen ja kipeänkin osa-alueen elämästäni... Ehkäpä tarinani voisi tuoda valoa ja toivoa niille, jotka kamppailevat tämän asian kanssa juuri tällä hetkellä. Kaikki alkoi jo ekaluokalla... Etupäässä se oli eristämistä yhteisistä leikeistä, seläntakana kuiskuttelua, nauramista ja ivaamista. "Läski", "rillipiru"... mitä lisänimiä milloinkin... Joskus harvoin koin fyysistä väkivaltaa, silloin hiuksistani revittiin niin, että niitä irtosi tukko repijän nyrkkiin. Kasvoilleni syljettiin. Pahimpana koin kuitenkin psyykkisen kiusaamisen. Lapsena oli vaikeaa käsitellä kiusaamista. Oikeastaan vasta aikuisena, päälle parikymppisenä pystyin ekan kerran myöntämään itselleni, että olin ollut koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Jotenkin olin kai halunut työntää sen asian kokonaan mielestäni. Toisaalta muistan, etten lapsena osannut edes ajatella, että olisi ollut jotain muuta. Tietyllä tavalla ehkä luulin, että tällaista elämä vai...

Nyt saa huokaista. Takana on iso, kuukausia vienyt muuttoprosessi. Aloitimme jo keväällä Laukaan kodin tyhjentämisurakan varaamalla kirppispöytiä useampaan otteeseen. Silti ulkomaille muuton raskaus yllätti ainakin minut tässä loppumetreillä. Tosiaan viime lauantaina saimme luovuttaa vuokra-asuntomme avaimet uusille asukkaille. Rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt täysissä järjissäni loppusiivouksesta ilman ihania ja toimeliaita seurakuntamme Kotikulman naisia sekä rakkaita appivanhempiani. Lämmin ja suuri kiitos kaikille asianosaisille! Olitte ihan korvaamaton tehotiimi! Täytyy tässä myöntää, että vielä viime keskiviikkona, täyden kaaoksen keskellä, sain itsekseni pienoiset itkupotkuraivarit, koska edessä oleva urakka tuntui mahdottomalta selvittää lauantaihin mennessä. Niin siitä kuitenkin selvittiin ja sain kokea, että Herra antoi uutta voimaa jokaiseen päivään (ja myöskin niitä apukäsiä!).  Tältä näytti vielä torstaina... Voiton puolella! Nyt on tos...

Meillä jokaisella on tietty mielikuva omasta kehostamme. Aina se ei välttämättä ole realistinen. Itse olen kipuillut kroppani ja painoni kanssa jo vuosikausia. Oikeastaan voi sanoa, että teini-ikäisenä se varmaankin alkoi -tietynlainen oman ruumiinsa arvosteleminen ja "sättiminen". Olen kokeillut aikuisiällä jos jonkinmoiset "ihmedieetit ja keittokuurit". Nyt äitiyden myötä olen oikeastaan tajunnut miten väärin olen kohdellut omaa kehoani. Välillä riuduttaen sitä nälkään ja välillä taas ahmien syötävää yli todellisen tarpeen. Tällä iällä, jo yli kolmikymppisenä, ei enää halua laiminlyödä omaa ruumistaan. Tuntuu, että kaikki "konstit" on käytetty ja jäljelle on jäänyt totaalinen elämänmuutos ruokailujen ja liikunnan suhteen. Olenkin ottanut tavoitteekseni tehdä ns. loppuelämän terveysmuutoksia ja päästä kokonaan "ikuisen laihduttajan" roolista. Toki toivon, että saisin karistettua vuosien aikana kertyneitä kilojakin, mutta en epärealistisesti enä...

Tervetuloa minunkin puolestani mukaan tähän perheemme yhteiseen blogiin! Pitkään ehdin jo haaveilla blogin perustamisesta ja nyt siihen tuntui olevan sopiva hetki. Sinänsä hauskaa tässä aloituksessa on se, että kun olen tästä jo useita vuosia haaveillut ja nyt vain vähän kuin ohimennen mainitsin rakkaalle siipalleni asiasta, niin hän ripeäotteisena miehenä laittoi seuraavana päivänä tämän blogin aluilleen! Olemme siis viisi-henkinen perhe ja asumme tällä hetkellä Laukaassa. Perheessämme on kolme ihanaa lasta: Johannes (s.2012), Jooel (s.2014) ja Eden (s.2016). Olemme paljon saaneet kokea ihmeellisiä asioita elämässämme. Tänä vuonna tulee seitsemän vuotta Tommin kanssa yhteistä taivalta. Tuohon aikaan mahtuu monenmoista ihmetystä ja rukousvastausta. Lapset ovat yksi iso esimerkki meille siitä, miten Jumalalla on asiat hoidossaan ja kaikki on Hänen kädessään. Itselläni on nimittäin harvinainen, synnynnäinen sairaus, jonka vuoksi minua on jouduttu leikkaamaan useita kertoja jo ihan v...