Pesosten matkassa

Kun lähes 2 kuukautta asumista Espanjassa on takana, joista omassa kodissa muutama viikko, alkaa pikkuhiljaa tottua elämiseen täällä. Pikkuhiljaa arjen asiat järjestyy ja siihenkin on alkanut jo tottua, että ne tosiaan järjestyy pikkuhiljaa, ei heti eikä välttämättä huomenna eikä ehkä vielä ylihuomennakaan, mutta kuitenkin järjestyy pikkuhiljaa. Uusi asuntomme on kyllä loistava ja saimme pitää siellä jo vieraita Toivakasta lähes viikon ajan. He olivat suurena apuna meille monin tavoin. Muutenkin on ollut suuri siunaus, kun monet ystävämme ovat jo nyt käyneet pyörähtämässä tässä lähistöllä ja meitä moikkaamassa. Tytöt Toivakasta oli meillä vieraina ja monessa myös apuna. Kiitos paljon, muchas gracias. Mitään suurta koti-ikävää ei ole vielä ollut, mutta välillä tulee sellainen jännä yksinäisyyden tunne sisimpään, kun olemme täällä ilman tuttuja ystäviä ja perheitä. Kuitenkin taas suuri rikkaus on se, että täällä saamme tutustua uusiin ihmisiin. Olemme tietysti tutustune

Nyt olemme asuneet Espanjassa reilun kuukauden. Oman vuokrakodin löytäminen otti yllättävän lujille. Monissa seurakunnissa rukoiltiin paljon asian puolesta ja viimein saimme asunnon! Iso kiitos teille jokaiselle, jotka kuljitte kanssamme rukouksin tässä asiassa! Minulla oli synttäripäivä syyskuun lopulla ja niihin aikoihin ajoittui uuden kodin saaminenkin, en olisi voinut kuvitella ihanampaa lahjaa Jumalalta! Tämä eletty kuukausi on ollut tunteiden vuoristorataa, vaikka toki emme saa olla tunteidemme riepoteltavina, mutta on pakko sanoa, että on ottanut todella lujille tämä asuntoprosessi. Monia asuntoja kävimme katsomassa, mutta yksi toisensa jälkeen ne sulkeutuivat meiltä. Oli tosi erikoisia tilanteita ja vaiheita, niistä voisi joskus vaikka kirjoittaa ihan kirjan! Asunto, johon pääsimme muuttamaan tämän kuun vaihteessa, on todella hyvä sijainniltaan, läheltä keskustaa ja seurakuntaankin on vain lyhyt kävelymatka. Talo on tilava lapsiperheen tarpeisiin ja kaunis, tosin se oli ollut