Toivepostaus: Suomalaisen äidin arkea Espanjassa

Tämän postauksen aihetta toivottiin minulta jokin aika sitten. Kerron kuulumisten lisäksi siis hieman millaisia eroavaisuuksia olen huomannut täällä Espanjassa verrattuna lapsiperheen arkeen Suomessa, näin äidin ja vaimon näkökulmasta katsottuna.

VESI

Käytännön asioista minulle ensimmäisenä tulee mieleen vesi. Täällä San Javierissa juomavesi on sinällään ihan puhdasta juotavaksi, mutta siinä on kuulemma niin paljon kalkkia, ettei sitä terveyssyistä kehoteta juomaan suoraan hanasta (munuaiskivien muodostumisriski). Ensimmäisiä hankintojamme tänne muuttaessamme olikin Brita-kannu, jonka läpi vesi valutetaan. Haaveissa on hankkia jossain vaiheessa suoraan vesihanaan kiinnitettävä suodatin, joka helpottaisi arkea, eikä tarvisi enää tuon kannun kanssa pelata. Pidän jääkaapissa paria täyttökannua Brita-kannun lisäksi, koska 5-henkisessä perheessämme vettä kyllä kuluu päivässä useampi kannullinen! Siksi hanaan kiinnitettävä suodatin olisikin tosi kätevä.

SIESTA

Espanjalaista päivää rytmittää siesta-aika, joka ajoittuu n. klo 14-17, ilmeisesti alueellisia erojakin saattaa kyllä olla ja siestalle ei varmaan ole mitään niin kellontarkkaa aikataulua. Kuumin aika päivästä on siesta-aikaa... Minun on pakko myöntää, että aiemmin en oikein käsittänyt siestan merkitystä ja ajattelin, että se on vain tapa, jolla halutaan katkaista päivä ja levähtää. Täällä on kuitenkin tajunnut sen tosiasian, että päivän ollessa kuumimmillaan, on lähes mahdotonta tehdäkään mitään. Ulkona saattaa olla niin tukala, ettei siellä viihdy. Nyt täällä Espanjassakin eletään jo talviaikaa, joten siesta-aikanakaan ei ole enää niin kuuma. Siestan ajaksi esimerkiksi osa kaupoista menee kiinni. Alussa tätä oli vaikea hahmottaa ja yritimme Tommin kanssa useaan otteeseen hoitaa joitakin asioita juuri siestan aikaan, emmekä muistaneet, että silloin osa virastoistakin on kiinni. Nyt olemme jo sisäistäneet siestakulttuurin osaksi arkeamme, eikä ole enää tullut yllättäviä tilanteita sen suhteen. Usein itse lähden siestan aikaan lähikauppaamme ruoka-ostoksille ja siitä jatkan lasten kanssa puistoilemaan ym. Jos hyvin käy niin joskus harvoin otamme nokoset koko perheen voimin siestan aikaan, mutta sitä harvemmin tapahtuu, koska lapsia harvoin saa päikkäreille yhtäaikaa eikä esikoisemme Johannes enää edes nuku päikkäreitä.

Siestasta vielä sen verran, että sen jälkeen taas kaupat ja virastot aukeavat ja ovat näin suomalaisittain katsottuna aika myöhään auki. Toki Suomessakin kauppojen aukioloajat ovat vapautuneet eli muutos ei ole niin erikoinen enää itsellekään täällä Espanjassa.

Eden viettää siestaa, joten äiti voi hetken opiskella espanjaa. :)

LAPSIRAKAS KULTTUURI

Se mihin täällä törmäsimme jo ihan alussa oli se, miten Espanjassa huomioidaan lapsia. Ihan vieraatkin ihmiset saattavat tulla silittelemään ja ihastelemaan lapsiamme. Meillä kun nuo kaikki kolme ovat vieläpä pellavapäisiä, herättävät he joka puolella kulkiessaan ihmetystä ja ihastusta: ”muy rubio, muy rubio, que guapo!” Täällä lapset ovat tärkeässä asemassa, heitä suukotellaan ja halaillaan. Toisaalta taas kuri on ehkä voimakkaampaa verrattuna Suomeen. Lasten odotetaan käyttäytyvän hyvin. Meillä esimerkiksi oli aika haastavaa aluksi ihan jo kaupassa käynti. Täällä lapset kulkevat vanhempiensa rinnalla, useimmiten vieläpä käsi kädessä äidin tai isän kanssa. Sellaista tapaa ei ole ollut meidän lapsilla ja meidän pojat ovat aika vapaasti saaneet esim. kauppareissuilla kuljeksia mukanamme. Täällä se ei ole mahdollista, eikä sovi tähän kulttuuriin, joten poikienkin on ollut opeteltava rauhallisempaa menoa.

Kotimme vieressä oleva lastenpuisto.

Poikiemme uusi ystävä, Omar. :)

LIIKENNE

Olen kuullut, että jotkut ovat sitä mieltä, että espanjalainen ajotyyli on agressiivinen. Ehkä se hitusen rivakampaa saattaa olla. Isoin ero täällä liikennekulttuurin suhteen on mielestäni tööttien huudattaminen. Se on todellakin täällä tapa ja siihen on vain ollut totuttava! Suomessahan torven soittaminen on varmaankin ”se viimeinen keino liikenteessä” eli silloin on jo tosi kyseessä ja hermot riekaleina, jos pitää torvea jollekin toitottaa... Täällä se soi herkemmin ja kyllä siihen alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Jos ajat nopeusrajoitusten mukaan, sinulle varmasti töötätään! Pitäisi koko ajan ajaa ainakin jonkin verran ylinopeutta, niin sitten ei torvet laulaisi.

NO PASA NADA!

Ei mitään hätää. Nimittäin tarkoittaa käännettynä tuo väliotsikko. Tuo pikkulause kuvaa mielestäni hyvin espanjalaisuutta. Täällä on tietty huolettomuus. Usko siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja ei kannatta liikaa murehtia elämää. On ollut itselle todella terapeuttista kuulla tuota lausetta täällä: ”no pasa nada, Helena”. Ei hätää. Tietyllä lailla olen kokenut, että olen astunut tarkasti aikataulutetun ja stressaavan elämäntyylin ja kulttuurin keskeltä tältä osin uudenlaiseen elämäntyyliin ja ajatusmaailmaan. Uskon, että se tekee vain hyvää minulle ja koko perheellemme. Arvostan kyllä todella paljon suomalaista sisukkuutta, periksiantamattomuutta ja työteliäisyyttä. Ne ovat todella hyviä ja kunnioitettavia asioita, asioita joista olen ylpeä. Suomi ja suomalainen hyvinvointi on rakennettu sitkeällä työllä ja sisulla. Sitä ei käy kieltäminen. Enkä missään nimessä tarkoita myöskään sitä, että täällä olisi jotenkin ihmiset laiskempia tai suhtautuisivat nurjasti työelämään. Kunnioitan suuresti sitä, miten täällä paikalliset siestan jälkeen lähtevät jatkamaan työpäiväänsä pitkälle iltamyöhään saakka. Päivät venyvät heillä tosi pitkiksi! ”No pasa nada!” - kyse on siis enemmän ehkä elämänasenteesta, ajatuksesta, että kaikki järjestyy kyllä ajallaan ja omalla tavallaan... Täällä oppii, ettei joka pienestä asiasta kannata hermostua ja stressata. Se jos mikä tekee todella hyvää suomalaiselle luonteelle.

ILOINEN ELÄMÄNASENNE JA SOSIAALISUUS

Koen, että espanjalainen kulttuuri on peruspositiivista ja suomalaiseen verrattuna paljon sosiaalisempaa. Toki täällä on jo fyysisestikin erilainen tervehdyskulttuuri: siinä missä suomalainen kättelee, kuuluu espanjalaiseen tervehtimiskulttuuriin poskisuudelmat. Jo siinä ns. ”murtaudutaan” toisen ihmisen fyysiselle reviirille ja tullaan läheisesti yhteen. Ihana ja lämmin tapa! Minä tykkään ainakin. Toisaalta täällä taas kuulumisien vaihdon yhteydessä on tyyli aina sanoa, että hyvää kuuluu, vaikka kuuluisi kaikkea muuta kuin hyvää. Suomalaisuudessa taas koen, että jos on jotain mielen päällä tai vaikka murheita, niin sen voi kyllä sanoa ääneen kysyjälle. Riippuen toki miten läheisestä ihmisestä on kyse.

Tässä oli nyt tällaisia asioita ja eroavaisuuksia, mitä ekana tuli mieleeni Suomen ja Espanjan välillä. Ehkä jatkan tästä aiheesta joku toinenkin kerta, kun olemme päässeet vielä enemmän tutustumaan espanjalaiseen elämään ja kulttuuriin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ajattelen, että arki se on täälläkin ja lapsiperheen arki kuitenkin samantyylistä kuin Suomessakin.

Kieltämättä olen nyt ollut aika iloinen ja helpottunut, että tänä talvena ei tarvitse sitä yletöntä ulkovaatteiden pukemisrumbaa, mitä aina olen tottunut talvisin harrastamaan näiden pikkumussukoittemme kanssa! Toisaalta talvi on tännekin tullut ja jouduin jo muutama päivä sitten kaivamaan villasukat esiin. (Saimmekin niitä monet parit matkaan Suomesta, tosi kiitollinen mieli niistä!) Täällä sisällä on jo todella viileät lattiat ja muutenkin talot ovat talvisaikaan viileitä, jopa kylmiä vaikka ulkona ei pakkasen puolelle menekään. Koleus ja kosteus menevät luihin ja ytimiin. Tänään ulkomittari on näyttänyt +18, mutta se tuntuu jo tosi viileältä, koska kroppa on ehtinyt tottua lämpöön.

Talvi on saapunut Espanjaankin ja pitää laittaa jo lämmintä takkia ylle...

Kuulumisia...

Tommi on työskennellyt julistustehtävissä, musiikissa ym.

Nuorisotyössä olemme molemmat viikottain mukana, minulla on ollut joitain todistuspuheenvuoroja ja olen ollut myös musiikissa sekä lapsityössä palvelemassa. Touhua riittää mukavasti ja ihana on olla mukana seurakunnassa, jossa on eteenpäinmenevä ja lämmin ilmapiiri! Koko ajan tulee uutta väkeä mukaan toimintaan ja kokouksiin, mikä on myös todella iloinen asia.

Musisointia nuortenillassa...

Tunnelmia lauantain nuortenillasta.

El Faro, Majakka-nuortenkahvila

Tommi on jo pari kertaa puhunut pienen saarnan espanjaksi ja hyvin tuo on tuntunut sujuvan! On tullut palautetta, että hän lausuu hyvin espanjaa ja osaa kyllä jo jonkin verran. Itsekin olen saanut positiivista palautetta juuri tuosta lausumisesta. Vaikken vielä hirveästi osaa puhua espanjaa, niin rohkaisee tosi paljon kaikki kannustavat kommentit! Tommi meistä kahdesta on enemmän kerennyt opiskella espanjaa ja pärjää jo arjen asioissa ihan hyvin. Nyt lähdemmekin molemmat keskiviikkoisin San Javierin kaupungintalon järjestämälle kielikurssille. Keskiviikkoiltaisin meille pitää lisäksi eräs seurakuntalainen kielikoulua eli keskiviikko on meille oikein kunnon kielikylpypäivä! Pojillekin on alkanut tarttua jo mukavasti espanjaa. Ihanaa on kuulla, miten he arjessa rohkeasti jo käyttävät niitä sanoja ja lauseita, joita ovat tähän mennessä oppineet.

Askarteluja lasten perjantaikerhoa varten... :)

Puistomissio ja tuparit...

Käyn paljon lastemme kanssa tässä asuntomme vieressä sijaitsevassa puistossa. Puistoa on nyt jälleenrakennettu, keinut ja liukumäki ovat ilmaantuneet sinne. Se on ollut iloinen yllätys. Puisto on vain ollut todella sotkuinen... Jossain vaiheessa saimme poikien kanssa oman pienen ”mission” siivota tuota puistoa. Kerättiin kaikki roskat pusseihin. Noh, reilun viikon päästä puisto oli jälleen lähes yhtä sotkuinen, mutta sinnikkäästi teimme taas saman operaation! Mieltäni lämmitti ja sykähdytti silloin kun eräs tyttö naapurustostamme tuli seuraamme tuona kertana ja alkoi myös keräämään kanssamme roskia pussiin. Samalla aukeni pieni keskustelu espanjaksi! Iloitsen paljon tuosta kohtaamisesta. Olemme kokeneet Tommin kanssa tuon puiston jotenkin tärkeäksi paikaksi, ehkä jossain vaiheessa voisi jopa ajatella, että siellä järjestäisi seurakunnan voimin jonkin tapahtuman lapsille... jääköön se rukouksiin vielä tässä vaiheessa! Pidämme joulukuun alussa kotonamme tuparit ”Una Grande Fiesta” ja tarkoituksena on kutsua koko naapurusto meille viettämään iltaa grillailun, musiikin, yhdessäolon ym. merkeissä. Kiitos jos muistatte erityisesti tuota juhlaa rukouksin.

Roskatalkoissa lähipuistossamme...

Mitähän pieni tyttöni pohtii...

Nyt kun arki tänne Espanjaan on alkanut löytää omia uomiaan, olen myöskin kerennyt pysähtymään ja miettimään, että hetkinen, mitäs tässä onkaan tapahtunut! Minulle on noussut monenlaisia tunteita pintaan. Ekat kuukaudet menivät paljon käytännön elämän ja paperiasioiden järjestämiseen, joten tunteille ei jäänyt paljon sijaa. Nyt huomaan, että ikävä ystäviä ja perheenjäseniä kohtaan on noussut välillä pintaan. Vähän on tainnut silmänurkatkin siinä kostua... mutta minusta se on vain positiivista ja tervettä, merkki siitä, että elämässäni on ihmisiä, joita rakastan ja joita ikävöin! Kesällä menemmekin käymään Suomessa ja näemme toivon mukaan kaikki rakkaat jälleen. Tässä kuukauden päästä mieheni vanhemmat ja hänen toinen siskonsa tulevat meille käymään. Ihana asia ja todella piristävää saada heidät tänne! Kuulumisiin!

                                                           -Helena-

Herra antaa rohkeuden...

Ihana naapurinäiti, johon olen saanut tässä tutustua lahjoitti Edenille tämän soman mekon! :)

Palmuja Riberan rannassa...

"Unelmoi suuria!" -Jumala antaa sydämiimme unelmia ja voimaa niiden toteuttamiseen! Siunausta Sinulle, Ystävä!