Pesosten matkassa

Tämän postauksen aihetta toivottiin minulta jokin aika sitten. Kerron kuulumisten lisäksi siis hieman millaisia eroavaisuuksia olen huomannut täällä Espanjassa verrattuna lapsiperheen arkeen Suomessa, näin äidin ja vaimon näkökulmasta katsottuna. VESI Käytännön asioista minulle ensimmäisenä tulee mieleen vesi. Täällä San Javierissa juomavesi on sinällään ihan puhdasta juotavaksi, mutta siinä on kuulemma niin paljon kalkkia, ettei sitä terveyssyistä kehoteta juomaan suoraan hanasta (munuaiskivien muodostumisriski). Ensimmäisiä hankintojamme tänne muuttaessamme olikin Brita-kannu, jonka läpi vesi valutetaan. Haaveissa on hankkia jossain vaiheessa suoraan vesihanaan kiinnitettävä suodatin, joka helpottaisi arkea, eikä tarvisi enää tuon kannun kanssa pelata. Pidän jääkaapissa paria täyttökannua Brita-kannun lisäksi, koska 5-henkisessä perheessämme vettä kyllä kuluu päivässä useampi kannullinen! Siksi hanaan kiinnitettävä suodatin olisikin tosi kätevä. SIESTA E...

Kun lähes 2 kuukautta asumista Espanjassa on takana, joista omassa kodissa muutama viikko, alkaa pikkuhiljaa tottua elämiseen täällä. Pikkuhiljaa arjen asiat järjestyy ja siihenkin on alkanut jo tottua, että ne tosiaan järjestyy pikkuhiljaa, ei heti eikä välttämättä huomenna eikä ehkä vielä ylihuomennakaan, mutta kuitenkin järjestyy pikkuhiljaa. Uusi asuntomme on kyllä loistava ja saimme pitää siellä jo vieraita Toivakasta lähes viikon ajan. He olivat suurena apuna meille monin tavoin. Muutenkin on ollut suuri siunaus, kun monet ystävämme ovat jo nyt käyneet pyörähtämässä tässä lähistöllä ja meitä moikkaamassa. Tytöt Toivakasta oli meillä vieraina ja monessa myös apuna. Kiitos paljon, muchas gracias. Mitään suurta koti-ikävää ei ole vielä ollut, mutta välillä tulee sellainen jännä yksinäisyyden tunne sisimpään, kun olemme täällä ilman tuttuja ystäviä ja perheitä. Kuitenkin taas suuri rikkaus on se, että täällä saamme tutustua uusiin ihmisiin. Olemme tietysti tutustune...

Nyt olemme asuneet Espanjassa reilun kuukauden. Oman vuokrakodin löytäminen otti yllättävän lujille. Monissa seurakunnissa rukoiltiin paljon asian puolesta ja viimein saimme asunnon! Iso kiitos teille jokaiselle, jotka kuljitte kanssamme rukouksin tässä asiassa! Minulla oli synttäripäivä syyskuun lopulla ja niihin aikoihin ajoittui uuden kodin saaminenkin, en olisi voinut kuvitella ihanampaa lahjaa Jumalalta! Tämä eletty kuukausi on ollut tunteiden vuoristorataa, vaikka toki emme saa olla tunteidemme riepoteltavina, mutta on pakko sanoa, että on ottanut todella lujille tämä asuntoprosessi. Monia asuntoja kävimme katsomassa, mutta yksi toisensa jälkeen ne sulkeutuivat meiltä. Oli tosi erikoisia tilanteita ja vaiheita, niistä voisi joskus vaikka kirjoittaa ihan kirjan! Asunto, johon pääsimme muuttamaan tämän kuun vaihteessa, on todella hyvä sijainniltaan, läheltä keskustaa ja seurakuntaankin on vain lyhyt kävelymatka. Talo on tilava lapsiperheen tarpeisiin ja kaunis, tosin se oli ollut...

Kirjoittelen tässä tätä kirjoitusta siestan aikana väliaikaisen asuntomme parvekkeelta. Ollaan nyt asuttu Espanjassa kaksi viikkoa ja se onkin ollut monella tapaa värikästä aikaa. Ihmeen paljon voi asioita tapahtua lyhyessä ajassa. Kulttuurieroihinkin ollaan saatu tutustua jo heti alkuunsa enimmäkseen hyvässä mielessä, mutta myös hämmentäviä hetkiä ollaan saatu kokea. Yksi suurimpia muutoksia tässä alussa on ollut se, kun ollaan totuttu käyttämään päivä mahdollisimman tehokkaasti ja jokainen minuutti hyödyksi. No täällä se ei ole onnistunut ja ollaankin pikkuhiljaa opeteltu siestakulttuuria. Ensimmäisinä päivinä koitimme lähteä hoitamaan asioita ja tekemään kaikkea iltapäivisinkin, mutta huomasimme, että on aivan liian kuuma sekä monet paikat ovat kiinni. Nyt ollaan enimmäkseen tultu päivällä kämpille syömään, lepäämään ja nukkumaan. Se on kyllä tehnyt hyvää. Pelkästään oleminen ja lepääminen on ainakin omalle luonteelleni aina ollut vaikeaa. Yksi asia, missä koimme suurta kulttuur...

Pojat löysivät oman palmun Matkalla... Kirjoittaessani tätä tekstiä olemme matkalla Espanjan pohjoispuolelta kohti San Javieria. Salainen haave oli sisimmässäni, että ajaisimme yhdellä "rysäytyksellä" Saksasta Espanjaan. Niinhän siinä sitten kävi, että ajoimme pieniä ruoka- ja huoltotaukoja lukuunottamatta yhtä soittoa Saksan Travemundesta Espanjan pohjoisosiin. Laivamme Helsingistä Saksaan lähti tiistaina iltapäivällä ja perillä Travemundessa olimme keskiviikkona n. klo 21.30. Lapset kävivät juuri sopivasti yöunille, joten meidän oli tosi helppoa ajaa Saksan suurilla monikaistaisilla valtateillä läpi yön. Käytimme kaiken ajan hyödyksi siten, että kun toinen halusi levätä, niin toinen hyppäsi rattiin. Itse en kovin paljoa pidä yöaikaan ajamisesta, se tuntuu minusta jotenkin ahdistavalta kun auto sukeltaa pilkkopimeässä eikä pysty ennakoimaan esimerkiksi jos vaikka jokin eläin hyppäisi eteen. Saksassakin peura-varoituksia oli pitkin matkaa. Se miksi päädyimme lapsiperhee...