Kuulumisia kiireisen arjen keskeltä

 Kevät on vilahtanut hurjaa vauhtia. On ollut monenlaista mielenkiintoista tapahtumaa tässä kevään aikana. Meillä on käynyt useita vieraita Suomesta, on ollut ihania ja siunaavia kohtaamisia monien rakkaiden kanssa. Kiitos teille kaikille, jotka olette meitä tulleet tänne tapaamaan!

 

Kevät on saapunut San Javieriin! 

Koko konkkaronkka. (Kuva: Pirkko Kohonen)

Eden papan kanssa churro-aamiaisella torilla.

Mummi ja pappa olivat kaivattuja ja odotettuja vieraita!
Ihana kun tulitte, nähdään taas!

Henkilökohtainen läpimurto!

Tässä menneen kuukauden aikana koin ihmeellisen läpimurron espanjan kielen suhteen. Se oikeastaan aika yht´äkkisesti avautui, tuntui ikäänkuin päässäni olisi jotain "napsahtanut" hyvällä tavalla kohdilleen. Yhtäkkiä kielioppi- ja lauserakenteiden muodostaminen vain alkoi sujua. Toki niitä on nyt jo usemman kuukauden ajan harjoiteltu, mutta koin eräänlaisen läpimurron ja nyt on ollut tosi kivaa kun pystyy helpommin puhumaan muiden kanssa espanjaa. Toki olen silti vielä alussa kielen kanssa. Nyt pitää tankata koko ajan lisää uutta sanastoa, uusia verbejä jne. On kyllä kieltämättä ihana tunne, kun huomaa, että opiskelut eivät ole menneet hukkaan ja kieli alkaa jo tarttua minullekin. Tämän kaiken keskellä olen myös vahvasti kokenut, että Jumala on auttanut tässä prosessissa, hän on antanut voimaa oppia ja avannut ymmärrystä omaksua uutta kieltä! Olen jo jonkin aikaa valmistanut espanjaksi kaikki lastenkerhojen opetusvastuuni ja henkilökohtaiset todistukseni. Siinä sitä saa hyvää harjoitusta. Ne sitten aina tarkistutan kyllä kielenopettajallani.

Tommi ja minä olimme ekaa kertaa puhumassa avioliittopäivillä. 

Tommi lauloi avioliittopäivässä erään koskettavan ja kauniin espanjalaisen avioliittoteemaan sopivan laulun.

Seurakuntamme järjesti evankelioimistapahtuman Riberan rannassa. Tommi todisti espanjaksi uskoontulostaan.

Faby, ihana ja aurinkoinen työparini perjantaisin pidettävästä seurakunnan lastenkerhosta.

Viime nuortenillassa meillä oli pieni draamaesitys.

Pilarin seurakunnassa järjestettiin muslimityönkoulutus.
Ex-muslimi Mustapha Aabas kertoi innostavalla tavalla oman tarinansa siitä, kuinka hän löysi Jeesuksen.

Marokkolaisäidit olivat leiponeet pöydän täyteen herkkuja torstain Dulce Corazón -perhekerhoon.
He ovat taitavia ja ahkeria leipomaan!

Dulce Corazón -perhekerhossa marokkolaisäidit pääsivät kokeilemaan virkkausta.
Virkkasimme yhteisvoimin rytmimunia lapsille.

Eräs muslimiäiti toi minulle tämän kauniin rasian lahjaksi Marokon-matkaltaan.
Se kyllä kosketti ja lämmitti sydäntä!

Poikien koulutaival

Ensinnäkin haluan kiittää teitä rakkaat lukijat ja esirukoilijat, jotka olette muistaneet poikiemme koulunkäyntiä rukouksin. Pojat viihtyvät koulussa todella hyvin ja Jooel on reipastunut silminnähden. Hänkin on päässyt kieleen mukaan, joten sekin varmasti helpottaa koulunkäyntiä. Kysyinkin tässä joku päivä sitten hänen opettajaltaan, että miten siellä koulussa on nyt sujunut Jooelilla, niin hän kehui, että todella hyvin. Jooel on kuulemma reipastunut, hän on rauhallinen ja tunnollinen koululainen. Äidille on suuri ilo nähdä, että pojat viihtyvät ja tykkäävät käydä koulua. Ovat saaneet sieltä kavereita. Ensi syksynä Johanneksella alkaa jo varsinainen koulu, jolloin alkaa tulla läksyjäkin.

Pojilla on kova into oppia kirjoittamaan! Oman nimen kirjoitus jo onnistuu.

Pojat vuorireissulla.

Johannes iskän kanssa.

Kulttuuristressistä tavalliseen arkeen

Ensimmäinen puoli vuotta täällä Espanjassa oli todellakin tunteiden vuoristorataa. Kulttuuristressi kiusasi välillä meitä, mutta nyt olemme kokeneet, että olemme päässeet siihen pisteeseen, että arki täällä tuntuu jo normaalilta ja tavalliselta. Se ei enää vie niin paljon voimia kuin alussa. Vaikka toki ei se vieläkään aina helppoa ole.
Ehkä suurimpia muutoksia, johon olemme joutuneet tottumaan on se, että täällä eletään aika tavalla hetkessä. Jos kovin tarkkaan suunnittelee jonkin, ihan vaikkapa arjen asian, se tuskin menee juuri niin ja silloin tulee helposti pettymyksiä. Olemme joutuneet siis opettelemaan enemmän hetkessä elämistä, uudenlaisen ajattelutavan omaksumista. Ainakin omalla kohdallani voin todeta, että se on tehnyt stressaavalle ja pingottavalle perusluonteelleni todella hyvää. Turha stressaaminen ja murehtiminen on jäänyt paljon vähemmälle. Tämä ei myöskään tarkoita kuitenkaan sitä, ettei asioita yleisesti hoidettaisi vaan, että ne hoituvat kyllä, mutta eivät vain aina sillä tavoin, kuin ne on ennalta suunniteltu. Niinhän sitä todetaan, että maassa on elettävä maan tavalla. Siihen on tottunut, että on oltava joustava ja sopeutuvainen. Tilanne ei ole maailmanloppu, vaikka jokin asia ei menisikään niin kuin olisi ehkä sen suunnitellut menevän. Minusta jokaisen olisi hyvä oppia enemmän elämään hetkessä. Murehtimatta tulevaa tai murehtimatta ainakaan sellaisia asioita, joille emme juuri siinä hetkessä voi mitään. Yksi asia mihin on joutunut tottumaan, on odottaminen. Monet asiat ottavat oman aikansa ja on joutunut oppimaan odottamista. Ehkä se sitten kasvattaa kärsivällisyyttä pidemmällä aikavälillä ajateltuna! :)

Jos Eden saisi päättää, hän olisi varmaan aina tässä mekossaan. (Kuva: Pirkko Kohonen)

Prinsessana olo on välillä rankkaa puuhaa! :D 

Millaisin ajatuksin kohti kesää?

Olemme nyt olleet täällä Espanjassa n. 8kk. Täytyy kyllä todeta, että tämä aika on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Tietyllä tavalla on pitänyt aloittaa moni asia aivan alusta, kuten uuden kielen opiskelu, uuteen kulttuuriin tutustuminen, uusien ihmissuhteiden luominen jne. Päällimmäisenä olotilana ja ajatuksena on kiitollisuus. Jumala on ollut uskollinen, Hän on tuonut meidät tähän saakka ja varmasti pitää meistä huolta tulevaisuudessakin. On niin turvallista kulkea Jeesukseen luottaen, Hänen johdatustaan rukoillen. Edessä päin meillä häämöttää jo Suomen vierailu. Tulemme heinäkuuksi Suomeen. On ilo nähdä kaikkia rakkaitamme, ystäviämme ja rakkaita lähettäjäseurakuntia. Olen saanut tässä pitkin matkaa sydämelleni kerätä täältä Espanjasta kaikenlaista pientä kivaa tuomista lähettäviin seurakuntiin, esim. lähetyskirppiksille myyntiin. On ollut ilo etsiä kaikkea sellaista, mikä voisi ilahduttaa ihmisiä siellä Suomessa ja jonka kautta saisi tuoda sinne "pienen palan Espanjaa".

Ihania kesäkasseja vietäväksi seurakuntiin.

Torilta löytää ihania huiveja. Nämäkin lähtevät Suomeen.

Pikkutyttöjen kesämekkoja lähdössä Suomeen...ihania värejä! :)

P.S. Haaveena olisi saada päivitettyä tätä blogiamme taas useammin. Jos Sinulla lukijamme on mielessä joitain aiheita, mistä haluaisit lukea, niin pistä kommenttia tulemaan. Sydämelläni on myöskin laittaa tässä jossain vaiheessa pieni leikkimielinen arvonta pystyyn, joten olehan kuulolla! ;)

                                                                           
   -Helena-

Iitu nauttii keinumisesta ja keväästä!

"Äiti, tässä ois kivoja hiekkaleluja..."