9 kuukauden jälkeen...

Nyt tuli 9 kuukautta täyteen Espanjassa. Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuohon aikaan on sisältynyt todella suuri määrä asioita. Elämämme on muuttunut täällä monin tavoin erilaiseksi.

Viime viikkoina ollaan podettu vähän kulttuuristressiä ja ensimmäistä kertaa on Suomeakin tullut ikävä. Se kai kuuluu tähän vaiheeseen. No kuukauden päästä saadaan mennä 4 viikoksi Suomeen näkemään perheitämme, ystäviämme ja seurakuntiamme. Pojatkin odottaa matkaa jo innolla. Eden ei varmaan Suomea muistakkaan.

Tämä ensimmäinen vuosi on täällä ollut meille monellakin tapaa yllättävä. Toisaalta monine taisteluineen sekä sairasteluineen, mutta myös Jumalan ihmeitä ollaan saatu kokea. Sunnuntaina meidät siunataan seurakunnassa virallisesti co-pastorin tehtävään. Se onkin näin nopeasti mahdollista, kun jotenkin ihmeellä opin espanjan kielen kohtuutasolle. Hiljattain valmistelin ja pidin saarnan espanjaksi, ensimmäista kertaa ilman puheentarkistajaa. Se on todella ollut suuri ihme, miten kieli on auennut näin lyhyessä ajassa käytännössä ilman mitään virallisia kielikursseja. Kielessä on toki paljon opittavaa vielä tuleville vuosille, mutta se suurin stressi on siitä ohi, kun voi jo tehdä työtä paikallisella kielellä ja hoitaa arjen asioita. Johanneskin on nyt keväällä oppinut kielen todella nopeasti. Hän puhuu kotonakin monesti espanjaa ja välillä niin sujuvasti ja nopeasti, että mekään emme siitä kaikkea ymmärrä. Tuli mieleeni yksi profetia muutaman vuoden takaa. Olin rukouspalvelussa ja eräs veli alkoi profetoida elämääni. Hän profetoi, että Jumala tulee käyttämään meitä ulkomailla ja kielestä ei tarvitse murehtia. Ja todella Jumala on ollut tässä asiassa kanssamme, vaikka sitä varsinkin alussa turhaan stressasimmekin.

Sanoin, että tähän alkuun on mahtunut paljon sairastelua, mutta yksi suuri ihme ja kiitosaihe on se, että Helena on ollut meistä kaikista terveimpänä. Kaikille, jotka hänen tilanteensa tietää, niin Helenan sairaus oli yksi asia, mitä jouduttiin miettimään, että voidaanko lähteä Espanjaan. Ihmeellisesti Jumala on pitänyt huolta.

Jumalan kutsu on se, mikä on puhutellut  paljon.Työ ei aina työ ei ole täällä helppoa, mutta Jumalan kutsu on se, miksi sitä työtä jaksaa tehdä. Ja Jumalan kanssa on kaikki mahdollista ja on ihana nähdä yksittäisten ihmisten elämien muuttuvan, kun he antavat elämänsä  Kristukselle. Henkilökohtaisesti kutsu on meillä tuntunut vahvistuvan täällä ja se monesti tulee esiin siellä vaikeissa ajanjaksoisssa.

Kesäkuusta ollaan innoissamme kun se tuo vähän uutta työhön. Ilmat ovat lämmenneet täällä jo reilusti ja ihmiset on ulkona. Niinpä suuntaammekin viikottain rannalle laulamaan ja kohtaamaan ihmisiä. Siihen sydämemme palaa.

Suomen reissu on siis jo pian ja ystävien ja perheiden lisäksi odotetaan, että saataisiin vesisadetta ja vähän viileämpiä ilmoja. Sielläkin on ollut kuuma, joten en tiedä miten käy heinäkuussa. Elokuuksi tullaankin tänne takaisin, mikä on vuoden kuuminta aikaa täällä. Myös metsää on ikävä. Täällä ei sitä ole joten ei pääse laavulle grillaamaan. Mutta tärkeintä on kuitenkin veljet ja sisaret Herrassa sekä ystävät ja perheet. Välillä täällä tulee hyvin yksinäinen olo. On ollut kuitenkin ilo, että monet Suomesta ovat käyneet meitä katsomassa tässä alkuvaiheessa.

Siunausta kaikkien kesään ja kiitos rukouksista. seuraava postaus tulee jo Suomesta tai sitten lomareissun jälkeen. -Tommi

Evankeliointi-porukka kadulla lauantaisin.

Bolivialaista käsityötä meidän seurakunnasta. Tuotteet tulee myyntiin meidän lähetyskokouksiin Suomessa ja tuotto tulee tänne naapurikylän seurakunnan istuttamis-projektiin.

Iitu pääsi esiintymään Yupi-kuorossa

Ystävät Teemu ja Anne kylässä.

Iso nuorisotapahtuma oli jossakin komeassa vuoristokylässä.