Tilinteon hetkiä ja lukemaan oppimista!

Kevään ja kesän näkymiä

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuosi vaihtui jo jokin aika sitten ja nyt mennäänkin sitten kovaa vauhtia kevättä kohti. Kevään ja kesän suunnitelmia ollaan jo saatu vähän hahmotella tässä perheenä. Näillä näkymin vaikuttaa, että työmme täällä Espanjassa jatkuu vielä ainakin kolmen vuoden ajan. Nyt tulevana syksynä tulee kaksi vuotta täyteen täällä San Javierissa ja näin ensimmäinen työjaksomme tulee päätökseen. Minulle on tulossa pieni leikkausoperaatio Suomessa kesäkuun alussa, joten olemmekin Suomessa hieman aiottua pidempään. Ei mitään sen vakavampaa, mutta operaatio, joka toivon mukaan helpottaa arkeani. Siitä joskus myöhemmin ehkä lisää. Heinäkuun loppupuolella sitten palaamme taas takasin San Javieriin.

Mitä unelmia Sinä kannat sisimmässäsi?

Vuoden alku oli itselläni sellaista tilinteon aikaa, pysähtymisen aikaa Jumalan edessä. Silloin usein mietin miten edellinen vuosi on mennyt, mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Mistä asioista olen iloinnut ja ollut kiitollinen, mihin asioihin kaipaan muutosta ja Jumalan apua jne. Varmaan monelle uuden vuoden alku on sellaista "inventaarion aikaa" henkilökohtaisessa elämässä. Laitoin tällä kertaa ihan paperille ylös ajatuksiani, unelmiani, rukousaiheita, tätä alkanutta vuotta koskien. Osa unelmista on ns. pitkänmatkan rukousaiheita.
Monet unelmistani liittyvät siihen miten voisin yhdistää itselleni rakkaat asiat kuten luovuuden, kädentaidot ja kirjoittamisen evankeliumin eteenpäin viemiseen. Tietoisuus siitä, että Jumalalla on koko "paletti" kädessään ja Hänellä on oikeat aikataulut kaikkeen, saa oloni levolliseksi ja samalla myös odottavaksi.

Virkkasin ukkokullalle oman kissan! 

On suuri ilo yhdessä ylistää Jeesusta!

Carmen -yksi rakkaimmista ystävistäni ja työtovereistani.

Eden Ilpon kanssa miksaushommissa. 

Kastejuhlia tiedossa 

Seurakunnassa on mielenkiintoiset ajat, on nimittäin tullut monia uusia perheitä seurakunnan yhteyteen ja esimerkiksi nuorisotyön puitteissa kaksi nuorta on nyt ottamassa uskon askelia eteenpäin ja haluavat mennä kasteelle. Myös aikuisten puolelta on kasteelle menijöitä. Nämä ovat kyllä niitä työn ja arjen iloja, kun näkee miten Jumala sytyttää ihmisten sydämiä ja he haluavat antautua kokonaan Jumalalle ja mennä rohkeasti uskossa eteenpäin! Seurakunnassamme alkoi nyt myös tänä keväänä Uskonperusteet ABC-tyylinen kurssi. Niin monia uusia ihmisiä on tullut seurakuntaan, joten sille oli nyt tilausta. Olemme Tommin kanssa käyneet nyt jonkin kerran palvelemassa Torreviejan Kotikirkossa. Se on tuonut iloa ja voimaa omaan työhön ja arkeen.

Nuortenillassa oli viimeksi hengellinen karaoke...

Nuorteniltojen tehokas ja iloinen keittiötiimi.

Johannes oppi lukemaan!

Pojilla on mennyt koulussa ihan mukavasti. Jooel on luonteeltaan vähän pidättyväisempi ja ujompi verrattuna isoveljeensä Johannekseen, mutta ihana on ollut nähdä, että hänkin on saanut jo luotua koulussa ystävyyssuhteita ja viihtyy siellä hyvin. Johanneksen opettaja laittoi jokin aika sitten viestiä, että Johanneksen olisi jo kiire oppia lukemaan. Johanneshan nyt vasta syksyllä lähtisi ekaluokalle jos asuisimme Suomessa, mutta täällä Espanjassa peruskoulu alkaa jo aiemmin. Noh, tämä lukuasia jäi meitä vanhempina mietityttämään, huolestuttamaankin ja ennenkaikkea rukoiluttamaan! Pyysimmekin sitten rukousryhmältämme rukousta tuon asian puolesta ja ihmeellisesti Jumala vastasi tuohon rukoukseen! Siitä ei nimittäin mennyt kovin montaa päivää, kun Johannes alkoi tavuttamaan ja lukemaan sanoja, pikkuhiljaa lauseitakin. Hän oli itsekin hämmästynyt miten lukeminen vain yhtäkkiä aukeni hänelle. On ollut ihana seurata sitä iloa, kun hän lukee jonkin uuden lauseen ja ymmärtää sisällön. Oppimisen iloa on hienoa nähdä! Harmi, ettei enää muista omia vaiheitaan ja olotilojaan silloin kun oppi lukemaan, mutta varmasti se on ollut merkittävä ja iloinen hetki!

Johannes, ekaluokkalainen.

Joulun tunnelmia ja muistoja...

Perjantain lastenkerhossa maalattiin pikkuista taloa.
(Talo on pieni säästölipas, johon lapset saavat halutessaan tuoda seurakuntamme kummilapselle
varoja ja näin opetella lähetystyötä ja omastaan jakamista samalla.)

Eden valmistamassa paellaa, hän on äidin ahkera, pieni keittiöapulainen!

"Miten pärjäätte espanjan kielen kanssa?"

Tätä minulta välillä kysytään, että kuinka olemme Tommin kanssa oppineet espanjaa. Täytyy sanoa, että nyt on sellainen kiva, seesteinen vaihe. Arkikieli sujuu ja on kiva jutella mm. seurakuntalaisten kanssa. Tommi on ottanut jo seuraavat rohkeat askeleet kielen suhteen, hän on alkanut jonkin verran sisällyttämään saarnoihinsa ns. spontaaneja hetkiä, eli ilman muistiinpanoja puhumista/saarnaamista. Sitä mukaa kun kieleen on päässyt sisälle enemmän ja enemmän, omalla kohdallani voin todeta, että esim. lastentyössä ja perhekerhotyössä opetusten ym. suunnittelu ja tekeminen on käynyt koko ajan mielekkäämmäksi ja ilo siihen työhön on kasvanut kasvamistaan. Olemme Tommin kanssa olleet todella kiitollisia, että eräs espanjalainen ystävämme on jaksanut panostaa meihin ja siihen, että opimme kieltä kunnolla ja hän onkin kulkenut rinnallamme opettaen ja auttaen koko tämän puolitoista vuotta. Itselleni on ollut espanjan kielen opiskelun suhteen tärkeää, että haluan oppia puhumaan ja ääntämään sitä espanjalaisittain, koska täällä heidän parissaan työtä teemme. Mutta varsinkaan alussa espanjalaisittain ääntäminen ei ollut mitenkään helppoa. Meidän omassa suomen kielessä on esimerkiksi vain yksi "kova" tai "terävä" s-äänne, mutta espanjankielessä niitä on muutamia erilaisia ja omasta mielestäni ne ovat suomalaiseen suuhun hivenen hankalia opetella. Mutta iloa on tuonut ne kommentit ja rohkaisun sanat mitä tässä matkan varrella olen saanut kuulla espanjalaisilta ystäviltäni: he ovat iloisia ja arvostavat, että olen halunut oppia puhumaan heidän äidinkieltään heidän tavallaan.
Toki on sanonta, että espanjaa voi puhua juuri niinkuin itseään huvittaa ja toisaalta se onkin aivan totta. Koen, että espanjan kieli on todella rento ja kaunis kieli, sitä voi puhua usealla eri tavalla ja aksentilla.

-Helena-

"Kohti kevättä jo katse tähyää..."