 |
| Perhe visiitillä luonamme. |
Tavoitteet saavutettu -kiitollisin mielin eteenpäin
Olemme lähdössä Suomeen jo 3.6. ja olemme siellä lähes 2 kuukautta. Nyt kun on kaksi työkautta takana, niin olo on kiitollinen. Tämän kahden vuoden tavoite oli oppia kieltä ja kulttuuria sekä avustaa San Javierin seurakunnassa. Voidaan kiitollisena sanoa, että vaikka läpi monien kyynelten ja taistelun onkin menty, olemme tavoitteeseemme päässeet ja enemmänkin. Jumalalle kiitos mentoreistamme Viljasista, kotka ottivat meidät tänne ja myös Jacobolle, joka meille opettaa kieltä.
Meidän alkuperäinen näkymme oli avata uutta sellaisiin paikkoihin missä ei evankeliumin työtä olla tehty. Nyt kun olemme saaneet palvella kaksi vuotta ja olemme päässeet sisälle kieleen ja kulttuuriin, niin alkaa tuntua, että tulevina aikoina näkymme alkaa toteutua. Sucinan kylässä olemmekin jo työn aloittaneet. Rukous on, että saisimme tehdä Jumalan tahdon joka asiassa.
Sen olemme huomanneet, että lähetystyö ei ole aina helppoa ja se onkin aika paljon muuta kuin mitä olin kuvitellut. Jo pelkkä arjesta selviytyminen pienten lasten kanssa on ollut haastavaa. Toisaalta olemme saaneet rikastua, emme rahallisesti vaan rikkautta on, että olemme saaneet ystäviä monesta eri maasta ja kulttuurista. Se todella avartaa ajatuksia! Eli kiitoksen kanssa lomalle lähdossä.
-Tommi
 |
| Isin sylissä on turvallista kuunnella meren ääntä... |
 |
| Sucinan tiimi. |
Miten Espanja on muuttanut minua?
Päällimäisenä ajatuksena on kiitollisuus näistä kahdesta vuodesta. Paljon olemme saaneet oppia uutta, sekä itsestämme että Jumalan luonteesta. Luottamaan Häneen kaikissa asioissa. Tuntuu, että kaksi vuotta elämästämme on mennyt hurjan nopeasti. Koen omalla kohdallani, että tietyllä tavalla olen menettänyt sydämeni Espanjalle. Sisimmässäni koen todella paljon yhtäläisyyksiä espanjalaisten kanssa. Se on suomalaisena yhtä aikaa sekä hämmentävää että vapauttavaa! Olen saanut löytää itsestäni uusia puolia! Espanjalaisen elämäntavan tietynlainen huolettomuus, elämänilo ja sosiaalisuus tuntuvat itselle todella omalta tavalta elää. No pasa nada, ei se mitään, niin kuin täällä usein tavataan sanoa. Ihana lause! Turha murehtiminen pitää jättää taakse, elämää eletään päivä, enintään viikko kerrallaan. Ei suunnitella asioita liian tarkkaan. Koen, että se on useimmiten hyvä. Olen huomannut myös, että eräänlainen asioista suoraan sanominen on tullut luonteeseeni. Täällä asiat sanotaan usein kainostelematta. Alkuun se saattaa jopa tuntua loukkaavalta ja "suomalaisten rajoja" rikkovalta, mutta se on ollut itselleni myöskin vapauttavaa. Asioista pitää voida puhua suoraan ja kainostelematta, mutta uskovina toki aina pyrkiä rakkauteen ja yhteyteen, oli asia miten vaikea hyvänsä. Muutenkin tietynlainen vahva temperamentti on noussut omasta luonteestani aika ajoin esiin... liekö se Espanjan vaikutusta, mene ja tiedä? Noh, oli miten oli, täytyy kesällä koittaa käyttäytyä kuitenkin suomalaisittain ja hillitysti... ;)
Toki tähän kahteen vuoteen on sisältynyt monenlaisia kipuilujakin, surua, luopumista, taisteluita, niin kuin Tommikin mainitsi. Silti kaikissa tilanteissa on saanut kääntää sydämensä ja katseensa Jeesukseen. Hänellä on kuitenkin kaikkeen se "viimeinen sana", hän ei koskaan jätä eikä hylkää.
 |
| Vierailu marokkolaisperheen kodissa, herkkupöytä katettuna. |
Suomen matka -lepoa ja töitä sopivassa suhteessa
Suomen matka on jo tosi lähellä. Kovasti odotan kesältä sitä, että saisimme koko perheenä levätä ja latautua rakkaassa, kauniissa kotimaassamme ja kerätä voimia uuteen työkauteen. Kovasti myös odotan, että varsinkin pojat, nyt kun jo ovat koululaisia, saisivat myöskin kokea ihanan, rentouttavan kesän ja paljon siunattuja hetkiä ja kohtaamisia sukulaisten, ystävien ja seurakuntalaisten kanssa. Hyvillä mielin olemme tulossa Suomeen. Kesäkuu on lähestulkoon kokonaan varattu lomalle ja levolle. Työt on koordinoitu heinäkuuhun. Kierrämme useissa eri seurakunnissa pitämässä lähetyskokouksia ja kerromme kuulumisia työstämme täällä Espanjassa. Suurin osa heistä on lähettäjiämme. Innolla jo odotan noita kokouksia ja kohtaamisia! Kesäkuun alkupäiviin ajoittuu leikkaus, jossa parsitaan tuota vanhaa sektiohaavaa kuntoon. Kesäkuu menee siis toipuessa.
Eden aloittaa syksyllä koulun
Yksi jännitystä tuova aihe tällä hetkellä on minun palkkaukseni. Nuorimmaisemme Eden lähtee syksyllä kouluun, joten kotihoidontuki loppuu viimein. Rukouksen alla on, että tuohon tulojen vajaukseen löytyisi ratkaisu ja talous saisi pysyä vakaana. Unelmani on, että minäkin voisin saada palkkaa tekemästäni työstä. Nyt seitsemän vuoden kotiäitiyteni virallisesti siis päättyy. Haikea mieli siitä, mutta toisaalta todella vapauttavaakin. Edenin koulun aloitus tuo lisää aikaa ja mahdollisuuksia arkeemme, keskittyä sellaisiin asioihin, joihin lasten kanssa on hankalaa tai mahdotonta keskittyä. Opetukset, saarnat ja muut puheet on nyt paljon helpompaa valmistella kun joka päivä on 5 tuntia "hiljaista aikaa", ilman lapsia. Se on iso muutos elämäämme.
 |
| Katse kohti tulevaa... |
 |
| Eden serkkupojan kanssa keittiöpuuhissa. |
Evankeliointia perjantaisin ja nuorten matka Valenciaan
Tämä toukokuu on ollut seurakunnassamme evankeliointikuukausi. Olemme mahdollisuuksien mukaan perjantaisin menneet keskustaan tai paikalliselle rannalle kertomaan evankeliumia lauluin ja sanoin. Se on ollut todella innostavaa! Ja olen kokenut jälleen kerran kuinka evankelistan sydän sykkii tuolla rinnassa ja se on yksi tehtäväni, kertoa kaikille ihmisille Jeesuksen rakkaudesta, hänen ihmeellisestä työstään Golgatan ristillä!
Viime lauantaina suuntasimme nuorten voimin Valenciaan kahdeksi päiväksi. Paikallinen Vida Cristiana seurakunta oli järjestänyt ison nuorten tapahtuman ja leikkimieliset Olympialaiset. Ohjelmassa oli myös mm. puistopiknikiä, musisointia, nuorten omakohtaisia todistuksia uskostaan ja sunnuntain kruunasi seurakunnan yhteinen sunnuntaikokous. Tuolla matkalla sain kokea ihmeellistä Jumalan murtavaa rakkautta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Puistopiknikillä oli ihmeellinen ilmapiiri, kuin esikuva millaista joskus saamme kokea perillä taivaassa... koin siellä ihanaa Jumalan rauhaa ja iloa kun nuorten kanssa ylistimme ja rukoilimme. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja Jumalan rakkaus kosketti meitä. Kiitos Jeesus mitä teet Espanjassa nuorten keskuudessa!
 |
| Santiago de la Ribera -evankeliointia |
 |
| Nuorten matka Valenciaan |
 |
| Rakas sisareni Lidia |
 |
| Johannes kavereidensa kanssa |
 |
| Valencian matkalta -Mariannyn ja Jennan kanssa |
Ensi maanantaina lentokoneen nokka suuntaa kohti Suomea. Saamme pitkästä aikaa nähdä monia rakkaita ystäviä, perheenjäseniä ja seurakuntalaisia. Toivottavasti nähdään kesän kokouksissa! Laitan myöhemmin niiden ajankohdista lisää infoa. Kiitos kaikille rinnalla kulkijoille ja esirukoilijoillemme tähän astisesta, nähdään pian!
-Helena
Kommentit
Lähetä kommentti