Kukkiksen terveiset
Tervehdys minunkin puolestani! Olin tosiaan reilun viikon Pesosten luona lastenhoito-aktiossa ja se hujahtikin nopeasti! Arki kolmen lapsen kanssa näytti niin vauhdikkaalta, että jäin ihmettelemään monta kertaa, että miten siitä selviää vielä kielen opiskelun ja seurakuntatyön lisäksi. Helena ja Tommi sanoivatkin monesti, että ilman Jumalaa ja kutsua ei kyllä selviäisi.
Etenkin poikia oli ollut kova ikävä ja oli hirveän ihana päästä viettämään yhdessä taas aikaa. Pojat olivat jo puolessa vuodessa kasvaneet ja kypsyneet niin paljon, että jäi myös aika haikea olo lähtiessä, kun tajusi, ettei sitä heidän kasvua pääse enää seuraamaan läheltä. Voin vain kuvitella millaista lähteminen on koko perheelle Suomesta ollut, aikamoista luopumista.
Olin itse ollut kaksi viimeistä kuukautta harjoittelussa englanninkielisessä päiväkodissa, jossa olin nähnyt miten aluksi haastavaa se voi lapselle olla, kun kaikki kommunikointi tulee vieraalla kielellä. Oli ilo huomata, miten nopeasti ja sujuvasti Johannes oli kuitenkin oppinut jo kielen, ja myös Jooel, joka oli edellisellä kerralla kun nähtiin, vasta ruvennut puhumaan suomea, opetti nyt jo minullekin espanjankielisiä sanoja. Vaikka koulupäivät näyttivät olevan väsyttäviä varsinkin Jooelille, minua rohkaisi myös poikien usko, joka näkyi niin arkisissa asioissa. Kun täytin tiskikonetta, pohdin leikkimielisesti Jooelin kanssa, että mitäs sitten tehdään kun kaikki astiat ovat likaisia. Jooelin vastaus oli, että Jeesus hankkii uudet astiat! :D Jesajan kirjassa sanotaan, että nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, ja uskon että Jumala pitää huolen näistäkin pienistä Pesosista.
Oli hienoa myös päästä tutustumaan Edeniin uudelleen, hänestä oli kasvanut oikein herkkä ja ihana prinsessa. Espanjassa lapsia kehutaan ja ihastellaan tosi paljon, ja huomasi että hän varsinkin nautti siitä täysin rinnoin. Etenkin seurakunnan kokouksissa, jos isä tai äiti oli puhumassa tai soittamassa, Eden tepasteli mielellään keikistelemään eteen ja keräsi kaikkien huomion. Tommi alkoikin olla jo huolissaam, että kukaan ei kohta kuuntele enää kun isi saarnaa, kun Eden vie kaikkien keskittymisen... ;)
Seurakunta oli kasvanut viime käynnistä, ja meninki vaikutti tosi hyvältä. Oman espanjankielen alkeellisuus turhautti jälleen tosi paljon, kun niin murto osa Espanjassa puhuu englantia. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa sekin on Pesosille aluksi ollut, sillä sanaston opettelu on ihan eri asia kun sitten paikan päällä päästä mukaan keskusteluun ja ymmärtää espanjalaisten nopeaa puhetta. Molemmat olivat kuitenkin oppineet kieltä jo tosi hyvin näinkin lyhyessä ajassa!
Nuortenillassa oli myös vaihtunut porukka, siellä oli ruvennut käymään iso joukko marokkolaisia, ilmeisesti muslimipoikia. Muutenkin vaikutti, että seurakunta tavoitti ihmisiä tosi monesta eri kansallisuudesta. Vaikka en kieltä suurimmaksi osaksi kokouksissa ymmärtänyt, ilmapiiri ja Jumalan läsnäolo oli virvoittavaa ja aloin ymmärtää mitä Helena tarkoitti sillä, että seurakunnan avulla sitä selviää kiireisestä arjestakin.
-Kukkis-
Kommentit
Lähetä kommentti