Lähetystyöntekijän ensiaskeleisiin kuuluu tietenkin lähetysmaan kielen ja kulttuurin oppiminen ja sen miten ihmiset ajattelevat. Ihmisten ajatusmallit ovat täällä monellakin tapaa erilaisia kuin Suomessa. Espanja on myös monien kansojen sulastusuuni ja eri kansallisuuksia asuu täällä paljon. Myös seurakunnassa jäsenistö koostuu eri maista tulleista ihmisistä. Moneen hyvin erilaiseen kulttuuriin ollaan jo tutustuttu. Ja todella haluamme tutustua siihen miten jossain kansan ryhmässä eletään ja toimitaan, koska tietenkin tahdomme heidät tavoittaa evankeliumilla omina persoooninaan.
Meitä on suunnattomasti auttanut kun espanjalainen veli Jacobo opettaa meille viikottain kieltä ja myös kulttuuria (käytiin viimeksi syömässä mustekalaa), espanjaksi keskustellen. Kun tietää kansan kulttuurista ja oppii kielen, se avaa ovet evankeliumin kertomiselle. Täällä sosiaalisessa kulttuurissa on helppo luoda ihmissuhteita nopeasti. Kuitenkin teemme jo nyt työtä niin erilaisten kansan ryhmien parissa, että tarvitaan viisautta kohdata itsekutakin oikealla tavalla ja julistaa ilosanomaa Kristuksesta. Kielen oppiminen on ollut huomattavasti nopeampaa, kun on ollut ihmisiä joiden kanssa voi kieltä käyttää päivittäin. Saarnat valmistelen jo espanjaksi, mutta ne täytyy vielä korjata ennen puhumista Jacobon kanssa. Virheitä tulee toki vielä paljon sekä ääntämistä pitää opiskella tosissaan, että myös kuulostaisi hyvältä. Tärkeintä toki tässä alkuvaiheessa on vielä se, että tulee ymmärretyksi.
 |
| Kulttuurimatkalla Cartagenassa kielen opettajamme kanssa. |
Tuntuu, että tämä alkuvaihe on ollut niin vauhdikas, ettei ole ehtinyt Suomea juuri ikävöidä. Ensimmäinen sellainen hetki tuli kuitenkin saunassa ollessani eräänä maanantai-iltana . Tuli hetkeksi ikävä Suomen rauhaa, luontoa ja järveä sekä tietenkin tuttuja ja ystäviä. No, heinäkuuksi ollaankin menossa käymään Suomeen. Kokouskierrokset seurakuntiinkin alkavat olla sovittuna. Ilo nähdä tuttavia ja ystäviä taas sekä niitä, jotka ovat olleet mahdollistamassa lähetystyötämme tavalla tai toisella. Monet täällä ovatkin käyneet vierailemassa meitä katsomassa, mutta on mukava päästä näkemään niitäkin, joita ei olla nähty pitkään aikaan.
Lapset sopeutuu kulttuuriin ja kieleen hämmentävänkin nopeasti (toki omat haasteet lapsillakin on). Pojat ovat oppineet jo paljon espanjalaisessa esikoulussa. On ilo seurata heidän kehitystä, kuinka he pärjäävät vieraassa kulttuurissa niin hienosti. Molemmat ovat saaneet ystäviä ja kommunikoivat espanjan kielellä ystäviensä kanssa. Aika paljon meidän ovikellokin jo soi kun naapurin lapset tulevat pyytämään poikia puistoon. Lapsilla on ystäviä jo koulusta, naapurustosta sekä seurakunnasta. Lapsetkin saavat osansa eri kulttuureista, kun heillä on tällä hetkellä ystäviä jo ainakin Portugalista, Espanjasta, Kuubasta, Ecuadorista, Boliviasta, Brasiliasta, Marokosta, Madagasgarista ja varmaan muistakin mitä en nyt muista. Meidän alakerrassa asuu myös romanialainen, jonka kanssa paljon jutustelemme.
 |
| Iitu tykkää olla prinsessana kotona ja kokouksissa. |
 |
| Pojat laittaa joka keskiviikko tapas-pöydän pystyyn ennen kielen opetusta. |
Pikkuhiljaa me aikuisetkin tänne sopeudumme. Kulttuuri ja seurakuntakulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa, mutta ainakin tässä alkuvaiheessa kokemukset ovat hyvin positiiviset. Toki ensimmäisenä vuonna näkee helposti ne positiiviset asiat. Ja toivottavasti jatkossakin pystytään näkemään ne positiiviset asiat ja mistä voidaan oppia jotakin.
Seurakunnassamme on sellainen innokas kevätvaihe menossa. Ilmapiiri on hyvä ja odottava. Monenlaisia tapahtumia on vielä keväälle tulossa ja innoissamme odotamme, mitä Jumala tulee tekemään. Rukous on selkeästi lisääntynyt ja siitä on innostunut moni ja sen huomaa ilmapiirissä. Myös uutta väkeä ilmestyy kokouksiin mukavasti.
Me ollaan puhevastuussa tulevalla viikolla avioliitto-illassa, mihin tulee väkeä eri seurakunnista. Sitä valmistellessa on tullut mietittyä avioliittoa aika paljon ja sitä mikä valtava rikkaus ja Jumalan siunaus on se kun saa elämän jakaa kumppanin kanssa. Varsinkin tässä uudessa elämän vaiheessa sen merkitys on jotenkin vielä korostunut. Silloin kun toinen ei jaksa, silloin toinen kantaa. Yhdessä iloissa ja suruissa, suurissa voitoissa ja koetuksen aikoina. Kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut rinnalle naisen joka elää Jumalalle ja jonka kanssa saamme jakaa kaiken, myös yhteisen kutsun. Helena, te quiero mucho!
 |
| Seurakuntakulttuuriin kuuluu mm. yhdessä syöminen. |
 |
| Avioliitto-illan mainos. |
Saatiin myös vähän hengähtää, kun kävimme työntekijäpäivillä Gandíassa. Huomasimme, että emme ole vielä reissanneet mihinkään koko aikana ja pieni maiseman vaihdos arkeen tuli kyllä tarpeeseen. Saimme myös pitää vieraita melkein 2 viikkoa putkeen ja se oli siunattua aikaa. Siitä tuleekin sitten blogipostaus erikseen.
 |
| Gandíassa oltiin Espanjan helluntailiikkeen työntekijäpäivillä. |
Kaiken kaikkiaan jos summaisin ensimmäiset puoli vuotta tässä, niin se on ollut vuoristorataa. Ylä- ja alamäkiä, mutta se on sanottava, että Dios es fiel, Jumala on uskollinen. Häneen voi totisesti luottaa ja hän pitää huolta. Ilman häntä emme selviäisi, mutta ei tarvitsekaan, koska hän on meidän kutsuja ja hän on aina luvannut olla meidän kanssa. Mahtava Jeesus!
-Tommi
Kommentit
Lähetä kommentti