Pesosten matkassa

Kaksi kuukautta lähtöön. Vaikka vielä onkin paljon lähtövalmisteluja jäljellä, niin monet asiat on jo ihan hyvällä mallilla. Viimeisimpien viikkojen aikana on ollut lähtöjuhlia seurakunnissa ja olemme saaneet kokea monia rohkaisevia kohtaamisia. Valtavan kiitollisia ollaan kaikesta tuesta, mitä olemme saaneet. Tällä hetkellä fiilikset ovat hyvin odottavaiset. Toisaalta sitä odottaa jo, että pääsee lähtemään ja taas toisaalta on hyvä kun on vielä vähän aikaa hoitaa asioita sekä tavata ihmisiä täällä Suomessa. Yksi asia, mikä jaksaa aina ihmetyttää on Jumalan täsmällinen ja pilkuntarkka johdatus. On niin valtavasti taas tapahtunut asioita, joissa hänen johdatuksensa ja aikataulunsa on ollut niin tarkkaa ja täsmällistä, että sitä ei mitenkään olisi voinut saada ihmisvoimin aikaan. Kun katselee vuosien taakse, niin ymmärtää Jumalan täsmällisen johdatuksen. Kaikki tilanteet ja ihmissuhteet, jokainen hetki on ollut tärkeää Jumalan johdatuksessa ja se on tuonut meidät nyt tähän hetkeen....

Meillä jokaisella on tietty mielikuva omasta kehostamme. Aina se ei välttämättä ole realistinen. Itse olen kipuillut kroppani ja painoni kanssa jo vuosikausia. Oikeastaan voi sanoa, että teini-ikäisenä se varmaankin alkoi -tietynlainen oman ruumiinsa arvosteleminen ja "sättiminen". Olen kokeillut aikuisiällä jos jonkinmoiset "ihmedieetit ja keittokuurit". Nyt äitiyden myötä olen oikeastaan tajunnut miten väärin olen kohdellut omaa kehoani. Välillä riuduttaen sitä nälkään ja välillä taas ahmien syötävää yli todellisen tarpeen. Tällä iällä, jo yli kolmikymppisenä, ei enää halua laiminlyödä omaa ruumistaan. Tuntuu, että kaikki "konstit" on käytetty ja jäljelle on jäänyt totaalinen elämänmuutos ruokailujen ja liikunnan suhteen. Olenkin ottanut tavoitteekseni tehdä ns. loppuelämän terveysmuutoksia ja päästä kokonaan "ikuisen laihduttajan" roolista. Toki toivon, että saisin karistettua vuosien aikana kertyneitä kilojakin, mutta en epärealistisesti enä...

Eilen sunnuntaina vietimme Kiitos Laukaa -juhlat Kotikulmassa. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Juhlaa siivittivät erilaiset koskettavat musiikki- ja lauluesitykset lyhyiden puheenvuorojen lomassa. Useassa kohtaa kyyneleet vierivät pitkin silmäkulmiani, niin lämpimiä sanoja ja lauluja sain kuulla eilen. Uskon, etten ollut ainoa, jota ne koskettivat.   Tulimme tosiaan kolmisen vuotta sitten Laukaaseen, kun mieheni tuli tänne pastorin tehtäviin paikalliseen helluntaiseurakuntaan. Odotin silloin aika viimeisilläni keskimmäistä lastamme Jooelia. Seurakuntakin eli silloin tiettyä odottamisen vaihetta, tilat nimittäin sijaitsivat erään liikehuoneiston kellaritiloissa ja aloimme niihin aikoihin seurakuntana etsiä uusia, toimivampia tiloja. Jumala johdatti ihmeellisesti asioita. Saimme ostettua paikallisen baarin tilat, kun se sulki toimintansa. Seurakunta yhteistuumin remontoi ja sisusti uudet tilat kauniiksi kokonaisuudeksi. Pikkuhiljaa erilaiset työmuodot löysivät uomansa Kotikulm...

Viime marraskuun Espanja-aktion jälkeen ajatukset on pyörinyt lähetystyön ympärillä ja kevään ja kesän kalenterikin on täyttynyt erilaisista lähetystyöhön liittyvistä tapahtumista, kokouksista ja kursseista. Seuraava kuukausi onkin sitten tilaisuuksia kannattaja-seurakunnissamme, Laukaassa, Pihtiputaalla ja Toivakassa. Olemme koittaneet jo vähän harjoitella Espanjan kielisiä lauluja ja omat ylistyshetket meneekin nykyään jo musiikin osalta Espanjan kielellä. Kokeiltiin myös jo yhdessä rukousillassa Kotikulmassa vetää koko ylistys-setti espanjaksi. Onhan se vielä hakemista, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Lapset odottaa kovasti jo muuttoa ja miettii sitä useasti. On hellyyttävää, kun Johannes tulee monesti toivottamaan hyvät yöt sanomalla Buenas noches! Jooel koittaa myös sanoa sen aina perässä. Jooelin lempisana on Hola! España-ilta Kotikulmassa Meidän lähtöprosessi on ollut aika nopea ja olemme saaneet nähdä jo monenlaisia ihmeitä, mutta monia ihmeitä vielä...

On vierähtänyt tovi viimeisimmistä kuulumisista. Kuumeinen flunssatauti verotti voimavaroja Pesosten poppoossa. Lapsilla se oli kaikilla, mutta Tommin ja minut se kiersi jostain syystä. Hieman pelotti kun huomasin Edenillekin kuumeen nousevan, kun ikää hänellä vasta neljä kuukautta, mutta hienosti pikkuleidikin siitä selvisi! Meillä olikin tällä viikolla sitten ensimmäiset rokotteet Espanjaan lähtöä varten. Sinne suositellaan hepatiitti A ja B -rokotetta. En sinänsä ole rokoitevastainen äiti, olen kaikki Suomen rokotusohjelmaan kuuluvat lastenrokotteet ottanut lapsilleni, mutta esimerkiksi influenssa- ja vesirokko rokotteita en lähtisi ottamaan, ellei kuulu johonkin riskiryhmään. Silloin toki ymmärrettävää, että ne on parempi ottaa rokotuksen muodossa kuin sairastaa itse sairaus. Eden 4kk "Elämäni ensimmäinen ponnari." Isoveikat pyysivät yksi aamu, että tuon pikkusiskon niiden kanssa köllöttelemään peiton alle. :) Yhteinen leikkihetki. Meidän seuraku...