Pesosten matkassa

Nyt saa huokaista. Takana on iso, kuukausia vienyt muuttoprosessi. Aloitimme jo keväällä Laukaan kodin tyhjentämisurakan varaamalla kirppispöytiä useampaan otteeseen. Silti ulkomaille muuton raskaus yllätti ainakin minut tässä loppumetreillä. Tosiaan viime lauantaina saimme luovuttaa vuokra-asuntomme avaimet uusille asukkaille. Rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt täysissä järjissäni loppusiivouksesta ilman ihania ja toimeliaita seurakuntamme Kotikulman naisia sekä rakkaita appivanhempiani. Lämmin ja suuri kiitos kaikille asianosaisille! Olitte ihan korvaamaton tehotiimi! Täytyy tässä myöntää, että vielä viime keskiviikkona, täyden kaaoksen keskellä, sain itsekseni pienoiset itkupotkuraivarit, koska edessä oleva urakka tuntui mahdottomalta selvittää lauantaihin mennessä. Niin siitä kuitenkin selvittiin ja sain kokea, että Herra antoi uutta voimaa jokaiseen päivään (ja myöskin niitä apukäsiä!).  Tältä näytti vielä torstaina... Voiton puolella! Nyt on tos...

Lähtö Espanjaan alkaa olla jo hyvin lähellä. Laiva Saksaan lähtee 29.8.  Kesä on ollut täynnä reissaamista, ystävien ja sukulaisten tapaamista. Yksi ehdottomasti kesän kohokohdista oli viikonloppureissu Vammalaan, missä joukko San Javierin seurakuntalaisia oli aktiossa. Vietimme viikonlopun siellä seurakunnan leirikeskuksessa. Oli suuri siunaus tutustua ihmisiin joiden kanssa tulevina vuosina saamme viettää aikaa.  Jo heti koimme olevamme kotona siellä. Lapsilla riitti tekemistä ja he saivatkin sen verran paljon huomiota, etteivät olisi kotiin halunneet lähteä ollenkaan. Edenille riitti sylejä koko viikonlopun ja pojat saivat myös kokea siellä kuinka heistä välitetään ja heidät huomioidaan. Taisivat pusuihinkin tottua, mitä saivat aika runsaasti. Sen jälkeen pojat ovat odottaneet Espanjaan muuttoa valtavalla innolla ja kieltämättä itsekin alkaa olla lähtö jo mielessä. Viikonlopun aikana vahvistui kutsumme sisimmässä. Viikonloppu oli täynnä elämää ja ääntä, joten kotiinp...

Tuntuu, että kesä on hurahtanut hurjaa vauhtia. Tietyllä tavalla kyllä vaikuttaa, että se aivan kuin karkaa käsistä, koska muuttoon liittyvät asiat ovat päivittäin mielessä ja on ollut niin paljon monenlaista siihen liittyvää puuhaa lähes joka päivä. Nyt olemme jo purkaneet vauhdilla asunnostamme tavaraa. Se on helpottanut olotilaa, kun tietää, ettei kaikki jää sitten "viime tippaan". Nyt on paljon mennyt mm. huonekaluja lahjoituksena eteenpäin. Lahjoituksena niitä olemme aikanaan monia saaneetkin, joten miksi emme laittaisi myös lahjana niitä eteenpäin, ovatpa sitten jollekin toiselle siunauksena. Tänäänkin lähti kolme sohvatuolia uusille omistajille. Laitoinkin huvittuneena kuvaviestiä perhepiirimme yhteiseen What´s up -ryhmään, että tämäkö on nyt sitä kuuluisaa "konmaritusta" kun tavarat vähenee ja tilaa tulee lisää. Kieltämättä tuntuu jotenkin kivemmalta olla kun on vähemmän huonekaluja ym. tavaraa. Kultin kanssa Kouvolassa. Kesän ehkä ihanimpia kohokoh...

Kaksi kuukautta lähtöön. Vaikka vielä onkin paljon lähtövalmisteluja jäljellä, niin monet asiat on jo ihan hyvällä mallilla. Viimeisimpien viikkojen aikana on ollut lähtöjuhlia seurakunnissa ja olemme saaneet kokea monia rohkaisevia kohtaamisia. Valtavan kiitollisia ollaan kaikesta tuesta, mitä olemme saaneet. Tällä hetkellä fiilikset ovat hyvin odottavaiset. Toisaalta sitä odottaa jo, että pääsee lähtemään ja taas toisaalta on hyvä kun on vielä vähän aikaa hoitaa asioita sekä tavata ihmisiä täällä Suomessa. Yksi asia, mikä jaksaa aina ihmetyttää on Jumalan täsmällinen ja pilkuntarkka johdatus. On niin valtavasti taas tapahtunut asioita, joissa hänen johdatuksensa ja aikataulunsa on ollut niin tarkkaa ja täsmällistä, että sitä ei mitenkään olisi voinut saada ihmisvoimin aikaan. Kun katselee vuosien taakse, niin ymmärtää Jumalan täsmällisen johdatuksen. Kaikki tilanteet ja ihmissuhteet, jokainen hetki on ollut tärkeää Jumalan johdatuksessa ja se on tuonut meidät nyt tähän hetkeen....

Meillä jokaisella on tietty mielikuva omasta kehostamme. Aina se ei välttämättä ole realistinen. Itse olen kipuillut kroppani ja painoni kanssa jo vuosikausia. Oikeastaan voi sanoa, että teini-ikäisenä se varmaankin alkoi -tietynlainen oman ruumiinsa arvosteleminen ja "sättiminen". Olen kokeillut aikuisiällä jos jonkinmoiset "ihmedieetit ja keittokuurit". Nyt äitiyden myötä olen oikeastaan tajunnut miten väärin olen kohdellut omaa kehoani. Välillä riuduttaen sitä nälkään ja välillä taas ahmien syötävää yli todellisen tarpeen. Tällä iällä, jo yli kolmikymppisenä, ei enää halua laiminlyödä omaa ruumistaan. Tuntuu, että kaikki "konstit" on käytetty ja jäljelle on jäänyt totaalinen elämänmuutos ruokailujen ja liikunnan suhteen. Olenkin ottanut tavoitteekseni tehdä ns. loppuelämän terveysmuutoksia ja päästä kokonaan "ikuisen laihduttajan" roolista. Toki toivon, että saisin karistettua vuosien aikana kertyneitä kilojakin, mutta en epärealistisesti enä...