Elä rohkeasti!

Tässä postauksessa palaan hieman taakse päin. Masukuvat ovat ajalta kun odottelin Edeniä. Uskovana ajattelen, että jokainen lapsi on suuri lahja ja ihme, jonka saamme Taivaan Isältä hoiviimme. Nuorempana ajattelin, että en ehkä koskaan tule saamaan lapsia, tai ainakin se kohdallani saattaisi olla hyvinkin hankalaa harvinaisen, synnynnäisen sairauteni takia. En voinut koskaan edes unelmoida, että voisin saada kolme, tervettä lasta! Jokainen heistä on minulle ja miehelleni suuri ihme ja osoitus Jumalan hyvyydestä.

Harvinaisen sairauteni ja lukuisten leikkauksieni tähden, ainoa mahdollinen ja turvallinen tapa synnyttää oli sektiosynnytys, kaikkien kolmen kohdalla. Kroppani ei yksinkertaisesti kestäisi normaalia synnytystä. Tälläkin hetkellä käytän jatkuvasti kestokatetria, se seuraa minua mukana kuin hai laivaa. Olen jo siihen kyllä tottunut, eikä se sinänsä vaikuta elämiseeni ja arkeemme. Joku saattaisi kysyä ja ihmetellä, miten olet edes uskaltanut "hankkiutua" raskaaksi, jos on tällainen sairaus, mutta jokaisen lapsemme odotuksen kohdalla olen kokenut suurta Jumalan antamaa rauhaa ja iloa, enkä niinkään ole miettinyt, mikä voisi mennä vikaan. Muutenkin haluan ajatella, että sairaus ei voi määrittää minua ihmisenä tai jotenkin "varastaa" uskallustani elää tätä elämää.
                     
                                   

Nuorempana, joskus teini-ikäisenä kyllä mietin ja murehdin, että miksi juuri minulla on tällainen sairaus, miksi en ole voinut syntynyt terveenä. Koin sairaudestani häpeää ja riittämättömyyttä. Niitä tuntoja olen joutunut aikuisiällä käsittelemään ja olen saanut kokea, että Jumala on vapauttanut minua elämään täysipainoista elämää, olemaan kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä perheemme elämässä on. Uskon Jumalaan, joka voi parantaa minut vielä joskus, vaikka ihan kokonaan, tästä sairaudesta niin, että "piuhat ja nippelit" saa heittää roskakoriin. Se on täysin mahdollista vielä tänäkin päivänä! Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! 

Isoveljien ensikohtaaminen pikkusiskon kanssa Naistenklinikalla Helsingissä.

Valmistautuminen lähetystyöhön on tässä jo hyvässä vauhdissa. Lapsille ja itsellemme olemme varanneet tarvittavat rokotukset, jotka tässä keväällä sitten otamme. Minun on pitänyt selvitellä etukäteen kuinka katetriasiat hoituvat Espanjassa ja rokotusten tehosteet ym. 

Monet ovat kysyneet minulta, miltä tämä vaihe elämässäni tuntuu, valmistautua lähtöön ja muuttaa pienten lasten kanssa eri maahan ja erilaisen kulttuurin keskelle. Olen sitten hiukan ehkä sarkastisestikin vastannut, että tämä meidän perhekatras pitää jalat aika tiukasti maan pinnalla ja arjen hyörinässä, joten en oikein tiedä miltä minusta tuntuu. ;) Tietenkin olen iloinen ja kiitollinen siitä, että Jumala johdattaa jälleen uusiin vaiheisiin. Olen valtavan kiitollinen Laukaan ajasta. Olemme saaneet perheenä tutustua ihaniin, sydämellisiin ihmisiin täällä. Seurakuntaperheemme on tosi rakas ja läheinen meille ja iloitsemme, että he ovat lähettäjiämme. Erityisesti mieleen nousee Lämmin Sydän -perhekerho, jossa olen tämän n. 3 vuoden aikana saanut tutustua laukaalaisiin äiteihin ja isiin, heidän kanssaan keskustelut ja arjen asioiden jakaminen ovat olleet todella tärkeitä hetkiä minulle! Lämmöllä siunaan heitä jokaista perhettä, joihin olemme saaneet täällä tutustua!

Tähän loppuun haluan jättää Sinulle lukijamme, yhden rakkaimmista Raamatun kohdista, Jesaja 53:3-6, jossa kuvataan profetaalisesti Jeesuksen elämää ja tehtävää: 

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme."

                                                         -Helena