Pesosten matkassa

Talvi ihan selkeästi tekee tuloaan ja pian täytyy kaivaa villasukat taas kaapista. Lattiat kun on kiveä. Vaikka täällä talvisinkin on päivällä 15-20 astetta lämmintä, niin yöt voi mennä lähemmäs nollaa astetta ja talot (ainakin meidän talo on sitten jatkuvasti kylmä). Kiitollisia Herralle ollaan saunasta. :) Villasukat jalkaan Arki on ollut huomattavasti helpompaa kuin vuosi sitten tullessa tänne, mutta monenlaista organisointia siinä vielä on. Meidän isoin poika meni jo ala-asteelle ja taso nousi aika reilusti ja läksyjäkin tulee lähes päivittäin. Saadaan kyllä olla kiitollisia, että lapset ovat sopeutuneet niin hyvin tänne. Mutta toki isovanhempia on lapsilla ikävä ja nyt odotamme myös isovanhempia kylään marraskuussa ja se on lapsille aina valtava ilonaihe. Järjestämme myös jättisynttärit kotonamme lapsillemme ja kutsumme kaikki kontaktit paikalle, mitä on lasten kautta saatu. Eli todennäköisesti talo tulee olemaan täynnä ihmisiä eri maista ja myös eri uskonnoistakin. Sie...

Poikien koulutaival jatkuu Täällä San Javierissa alkoi koulu vasta syyskuun alussa. Hieman tuli uusia muutoksia pojille, nimittäin Johanneksella alkoi nyt 1. luokka ja Jooelilla jatkuu esikoulu. Täällä 1. luokka alkaa jo 6-vuotiaana. Koulu pysyi samana, mutta nyt pojilla ovat välitunnit eri pihoilla. Kieltämättä hieman kannoin huolta siitä, miten Jooel suhtautuu tähän muutokseen, koska viime lukukaudella hän mielellään meni aina leikkimään isoveljensä luo välitunneilla. Iso ilon ja kiitoksen aihe onkin ollut se, että molemmat pojat ovat viihtyneet koulussa tosi hyvin! Jooelista on kasvanut reipas, nuori miehenalku. Ilo nähdä miten molemmat pojat ovat kehittyneet monella tapaa sekä saaneet rohkeutta ja reippautta. Johannes, ekaluokkalainen... Äidin rakas Jooel - Mi querido Jooel! (Bolnuevon kukkuoilla kuvaamassa erästä projektia.) Neljää eri kieltä Johannes on oppinut vuoden aikana espanjan ja puhuu sitä sujuvasti. Siitä on tullut jo hänelle toinen äidinkiel...

Kuva: Tuija Huotari Suomessa 10 kuukauden jälkeen ja alkupäivien hämmennys Meidän perhe suunnisti yhdistetylle työ- ja lomamatkalle koti-Suomeen. Olimme siis heinäkuun ajan Suomessa. Jos ihan lyhyesti kuvailisin lomaa tai vain yhdellä sanalla, mieleeni tulee VAUHDIKAS! Ehdimme nähdä todella monia ystäviämme ja lähisukuamme tämän heinäkuun aikana. Teimme lisäksi neljä vierailua lähettäjäseurakuntiin lähetyskokousten puitteissa ja tapasimme monia uskonveljiä ja -siskoja tänä aikana. Mutta palatakseni aivan Suomen-reissumme alkuun, niin tullessamme Suomeen koimme vahvasti kulttuurien väliset erot. Espanjassa ei oikeastaan koskaan ole hiljaista, mutta mennessämme täällä Suomessa isoon Supermarkettiin matkamme alkupäivinä, kaikkialla oli lähes äänetöntä! Se oli hyvin erikoinen kokemus. Erikoista oli myös 10 kuukauden jälkeen kuulla joka paikassa omaa äidinkieltään, kun on tottunut lähes vuoden siihen, että kuulee pelkkää espanjaa! Minusta tuntui kuin olisin hypännyt keskelle Suomi-...

Nyt tuli 9 kuukautta täyteen Espanjassa. Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuohon aikaan on sisältynyt todella suuri määrä asioita. Elämämme on muuttunut täällä monin tavoin erilaiseksi. Viime viikkoina ollaan podettu vähän kulttuuristressiä ja ensimmäistä kertaa on Suomeakin tullut ikävä. Se kai kuuluu tähän vaiheeseen. No kuukauden päästä saadaan mennä 4 viikoksi Suomeen näkemään perheitämme, ystäviämme ja seurakuntiamme. Pojatkin odottaa matkaa jo innolla. Eden ei varmaan Suomea muistakkaan. Tämä ensimmäinen vuosi on täällä ollut meille monellakin tapaa yllättävä. Toisaalta monine taisteluineen sekä sairasteluineen, mutta myös Jumalan ihmeitä ollaan saatu kokea. Sunnuntaina meidät siunataan seurakunnassa virallisesti co-pastorin tehtävään. Se onkin näin nopeasti mahdollista, kun jotenkin ihmeellä opin espanjan kielen kohtuutasolle. Hiljattain valmistelin ja pidin saarnan espanjaksi, ensimmäista kertaa ilman puheentarkistajaa. Se on todella ollut suuri ihme, miten kieli...

Haluan jakaa teillekin kaikille blogimme lukijoille tämän ensimmäisen valmistelemani puheen, jonka puhuin espanjaksi seurakuntamme rukousillassa viime viikolla. Jaan sen täällä blogissa sekä suomeksi että espanjaksi. Ahora quiero compartir mi primera palabra que yo compartí en español en el culto de oración. ¡Dios nunca llegará tarde! Cuando pensé y oré por esta noche, sentí que recibí esta frase para nosotros hoy. Yo creo que todos nosotros tenemos muchas cosas en nuestros corazones por las cuales hemos orado durante mucho tiempo. Para que Dios nos dé una respuesta. Incluso podrías pensar que: "Dios no me escucho". Como si Él simplemente pasara de mi. Pero hoy quiero traerte una palabra que te anime. Vamos a leer un poco de la Biblia. Dios quiere a hablarnos.  Juan 11:1-6  ESTABA entonces enfermo uno llamado Lázaro, de Bethania, la aldea de María y de Marta su hermana. (Y María, cuyo hermano Lázaro estaba enfermo, era la que ungió al Señor con ungü...